MOOC - Massive open online course

Neljännellä luennolla aiheenamme oli MOOC. Alla on yleistä pohdintaa ja tietoa aiheesta sekä kaksi tehtävää, jotka luennolla annettiin aiheeseen liittyen

Pohdintaa

MOOC, eli englanniksi massive open online course, on massiivinen ja avoin verkkokurssi. Verkkokursseille on vapaa osallistumisoikeus ja osallistujat sekä opiskeltava materiaali on hajautettu verkkoon. MOOC: in verkkokursseille osallistumiskynnys on matala, sillä kurssin keskeyttämisestä ei seuraa mitään sanktioita. Verkkokursseja tarjoavat muun muassa yliopistot, korkeakoulut ja erilaiset kaupalliset toimijat.

MOOC: in verkkokursseja voi hyödyntää moneen eri tarkoitukseen; valmistautumisena opiskeluun, muun opiskelun sijaan, muun opiskelun tukena ja ohella, harrastuksena, täydentävänä koulutuksena tai verkostoitumista varten. Verkkokurssien hyötyinä ovat esimerkiksi opiskelun tekeminen mahdolliseksi (verkossa oppiminen) ja oppimisen tukeminen. MOOC- kursseja järjestää muun muassa seuraavat sivustot: Coursera, MOOC.FI, Udemy ja FutureLearn.

Löytämämme verkkokursseja järjestävät sivustot vaikuttivat tarjoavan todella monipuolisesti erilaisia kursseja. Monilla sivustoilla videot on jaettu teema- alueisiin, mikä helpottaa kurssien etsimistä ja selaamista omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Tällainen monipuolinen verkossa oleva kurssien tarjonta on varmasti hyvä mahdollisuus kouluttautua sitoutumatta mihinkään opetusaikaan tai paikkaan. Erityisesti perheellisille ihmisille tämä on varmasti toimiva vaihtoehto. Luennolla keskustelimme myös verkkokurssien sopivuudesta eläkeläisille ja työttömille kouluttautumisena ja harrastustoimintana. Koska verkkokursseja voi myös käyttää valmistautumisena opiskeluun, voisiko se toimia ikään kuin valmennuskurssina opiskelijalle ajatellen tulevaa kurssia tai jopa pääsykoetta?

Verkossa olevat opetusvideot ovat usein melko lyhyitä ja selkeitä. Etenkin uuden aiheen kohdalla on varmasti syytä pitää opetusvideo maltillisen mittaisena, jotta uudet opiskelijat innostuvat aiheesta. Luennoitsijamme Päivä Svärd mainitsi katsoneensa jollain kurssilla jopa 45 minuutin pituisen opetusvideon, joka ei hänelle siinä tilanteessa tuntunut pitkältä, sillä hän oli ”hurahtanut” aiheeseen. On varmasti totta, että löydettyään mielenkiintoisen verkkokurssin, aika kuluu opetusta seuratessa nopeasti ja tietoa janoaa lisää, ikään kuin hyvää kirjaa lukiessa.

Mitä haittapuolia näillä verkkokursseilla voisi olla? Koetteko että verkkokurssista voisi olla apua teidän opiskeluun esimerkiksi jollain yhdellä kurssilla?

Esimerkki online-kurssista

Valitsimme kurssimme sivulta www.coursera.org

Teema- alue: Personal Development

Kurssin järjestäjä: Wesleyan yliopisto, Middletown, Connecticut, Yhdysvalla

Kurssin opettaja: John Seamon, psykologian emeritusprofessori

Kurssin kieli: englanti

Kurssin nimi: Memory and Movies: What Films can teach us about memory?

Kurssin tarkoitus:

• osoittaa miten muisti toimii
• selittää miksi muisti joskus pettää
• selventää mitä voimme tehdä muistin toiminnan parantamiseksi (erityisesti ikääntyessä

Pedagoginen toteutus: videoilla

Linkki kurssikuvaukseen

Kurssin traileri

Tutkimus

Tutkimukseni nimi: Blogs and forums as communication and learning tools in a MOOC

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää blogien ja foorumien käyttöä kommunikaation ja oppimisen työvälineinä.
 

Linkki tutkimukseen

Oppimisteoriat ja pedagoginen ajattelu oppimisympäristöjen taustalla?

Nykypäivän haasteena voidaan todeta pedagogiikan ja teknologian yhteensovittaminen. Luulisi, että teknologia luo mahdollisuuksia haasteiden sijaan. Mitä ne haasteet sitten voivat olla? Johtuvatko haasteet enemmänkin rohkeudesta tai osaamattomuudesta kokeilla teknologian tuomia uutuuksia vaiko resursseista? Entä mitä lisäarvoa teknologia tuo pedagogiikan maailmaan?

Oppimisen taustalla lienee oppimisteorioita, mutta mikään oppimisteoria ei ole sellainen, mikä toimisi jokaiselle ihmiselle. Liittyvätkö teknologian tuomat haasteet oppimisteorioihin? Pystymmekö liittämään nykyajan teknologian jo kauan sitten luotuihin oppimisteorioihin? Vai tuleeko meidän luoda uusia oppimisteorioita? Entä minkälainen oppimisympäristön tulisi olla, jos otetaan huomioon eri oppimisteoriat ja teknologia? 


Otamme esille tässä blogissa kaksi erilaista pedagogista mallia, joissa teknologiaa on hyödynnetty eri tavoin. Näistä ensimmäinen malli on käänteinen luokkahuone. Tässä mallissa oppija on enemmänkin itseohjautuva eikä yhteisöllisyyttä korosteta, mutta oppimista voi tapahtua kuitenkin kasvokkain lähiopetuksessa. Käänteisessä luokkahuoneessa on tarkoituksena ensin tutustua tiettyyn aiheeseen yksin kotona tekemällä valmistavia tehtäviä (esimerkiksi videon katsominen tai vaikkapa blogin kirjoittaminen). Koulussa aiheeseen perehdytään lisää ja tarkoituksena on saada syvällisempää ymmärrystä aiheesta ja osata soveltaa sitä. Tähän pedagogiseen malliin teknologian yhdistäminen sopii hyvin, kunhan vain otetaan huomioon, että jokaisella on mahdollisuus käyttää tehtävän suorittamiseen tarvittavia laitteita. Koska jokainen oppii omalla tavallaan, voi tässä mallissa hyödyntää erityylisiä tehtäviä erilaisille oppijoille.

Toinen valitsemamme pedagoginen malli on verkko-oppiminen (online learning). Tässä mallissa ei ole kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta, vaan kaikki oppiminen tapahtuu verkossa. Oppiminen on itseohjautuvaa ja yhteisöllisyyden tunnetta saadaan ainoastaan verkon välityksellä. Tämä malli sopii enemmänkin henkilöille, jotka osaavat jo ottaa vastuuta omasta oppimisestaan ja pystyvät etenemään itsenäisesti opinnoissaan. Tietoa jaetaan ja rakennetaan yhteisesti verkossa. Voi olla erikoista opiskella jonkun kanssa, jota ei ole koskaan nähnyt eikä tule koskaan välttämättä näkemäänkään. Ikään kuin tietoa tulisi muodostaa täysin tuntemattoman kanssa. Samoin verkossa tapahtuva sosiaalistuminen tapahtuu ilman toisten näkemistä. Miltä verkossa sosialisoituminen mahtaa tuntua vai onko sillä väliä, koska vain opiskellaan jotain tiettyä asiaa?

Teknologian käyttöä on viisainta miettiä hyvin etukäteen ja pohtia sen soveltuvuus ikätason ja tehtävien mukaan. Teknologialla on paljon annettavaa, mutta edelleen on muistettava, ettei tule unohtaa kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta koulumaailmassa. Samalla täytyy muistaa mikä on teknologian tuomat edut ja haitat, mikä on sen tuoma hyöty opiskelussa? Teknologian käyttö ei saa mennä opiskeltavan asian edelle. Mitä ovat edellä mainittujen kahden pedagogisten mallien edut? Entäpä haittapuolet?  

Informaatioajan haasteet, digitalisaatio ja oppiminen?

Informaatio on saatavilla olevaa tietoa, jonka määrä on kasvanut rajusti. Tieto taas on asiaa, joka on tulkittu tiedoksi ja sitä voidaan myös soveltaa. Meillä on informaatiotulva. Informaatiota on tarjolla enemmän kuin osaamme edes kuvitella. On kuitenkin hyvä, että informaatiota on saatavilla ja jokainen voi etsiä itselleen tarpeellista informaatiota. Toisaalta täytyy muista kriittisyys informaatiota kohtaan. Digitalisaatiolla on ollut ja tulee olemaan iso vaikutus ihmisten elämään. Se mahdollistaa monia asioita ja välillä nouseekin esiin kysymys: miten voisi saada kaiken hyödyn irti digitalisaatiosta? Mutta onko toisaalta aina tarvekaan?

Tulisiko koulussa opettaa informaation ja tiedon etsimistä entistä enemmän itse opetuksen sijaan? Onko tiedon haku nousemassa tärkeämmäksi kuin itse opetus? Pitäisikö koulun ja muiden oppilaitosten huomioida muutokset?

Jos meistä on tulossa verkostoyhteiskunta, onko siihen kaikilla mahdollisuus vai jakaako uusi yhteiskuntamuoto eriarvoisiin ihmisiin? Niin kuin luennolla vertaus:”inforikkaat” vs. ”infoköyhät” alueet. Tästä digitalisoitumisesta syntyvää eriarvoisuutta kutsutaan digitaaliseksi kuiluksi. Kuiluja syntyy esimerkiksi ikäluokkien, sosioekonomisten taustojen tai koulutuspolkujen välille.

Onko digitalisaatio toisaalta aina hyvä asia? Kun moni asia siirretään digitaaliseen muotoon, häviää kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus. Jatkossa olemme yhä enemmän vuorovaikutuksessa digitaalisen laitteen välityksellä. Samalla häviää työpaikkoja, koska laite hoitaa asian ihmisen puolesta. Miten tämä vaikuttaa kouluttautumiseen ja koulutuksen laatuun? Mitä meistä kannattaa tulla ”isona”, jos laite korvaa meidät? Toisaalta syntyy uusia ammatteja, joille syntyy tarve digitaalisuuden myötä. Uusien ammattien luomisessa tarvitaan varmasti luovuutta ja innovaatioita, kuten esimerkiksi 3D-kahvilantekijä.

Olemme yhä riippuvaisempia digitalisaatiosta. Harvassa työssä tulee toimeen ilman digitaalisia laitteita. Miten kasvatusalalla digitalisaatio näkyy? Tämä on varmasti hyvin riippuvaista kasvatusalan ammattilaisen osaamista ja kokemuksesta sekä kasvatusinstituutioiden tarjoamista digitaalisesta laitteistosta.

Luennon perusteella saimme selville, että opiskelijoiden mielestä digitalisaation tuomat muutokset tulee huomioida koulukontektissa. Varmasti näin onkin, sillä koulun tulee kuitenkin myös valmistaa oppilaita tulevaa varten. Opetusalan ammattilaisten on seurattava aikaansa. Mutta tuleeko tässä haasteeksi taas eriarvoisuus - onko kaikilla samanlaista mahdollisuutta digitalisaation tarjoamiin asioihin ja laitteisiin? Tulisiko jonkun varmistaa, että jokaisella ihmisellä on digilaite ja miten sitä käytetään? Kuten luennollakin mainittiin, pelkkä väline ei mahdollista sitä, että digitaalisuus ulottuu jokaisen elämään. Tarvitaan myös taitoja ja motivaatiota. Koulu pystyy omalta osaltaan tarjoamaan varmasti jonkin verran taitoja käyttää digilaitteita, mutta entäpä ne, jotka eivät ole enää koulumaailmassa? Pitäisikö jokaiselle ihmisellä varmistaa digilaitteen taitojen kehittyminen vai tuleeko sen olla jokaisen oma asia, johon liittyy myös motivaatio opetella ja käyttää? Jos ei ole taitoa, ei ole välttämättä motivaatiota ja sama toisinpäin.

Jos mietimme Suomessa ihmisen ja teknologian yhteistä kehitystä, niin voisiko digitalisaatiota verrata lukutaidon oppimiseen? Ennen kaikilla ei ollut mahdollisuutta oppia lukemaan eikä välttämättä ollut tarvettakaan. Ajan myötä lukutaidosta tuli kuitenkin jokaiselle ihmiselle tarpeellinen asia ja jokaisella tulikin mahdollisuus oppia lukemaan. Nyt lienee sama tilanne digitalisaation kanssa: meillä on tarve oppia käyttämään digilaitteita ja ”lukea” digitaalista informaatiota. Mutta onko meillä joka koulussa oikeasti mahdollisuus opettaa digilaitteiden käyttöä kuten lukutaitoa? Koska jatkuva muutos edellyttää jatkuvaa oppimista, täytyykö kasvatuksessa panostaa enimmäkseen vain muutokseen ja jatkuvaan oppimiseen? Pystyykö koulu seuraamaan jatkuvaa kehitystä? Luennoilla tuli ilmi, että tärkeää on opettaa oppimista, koska oppimista tapahtuu paljon koulun ulkopuolella. 

Blogi oppimisympäristönä

Perustimme tämän blogin kurssin Muuttuvat oppimisympäristöt puitteissa. Blogissa pohdimme luentojen teemoja tulevien luokanopettajien näkökulmasta. Tässä ensimmäisessä blogikirjoituksessa pohdimme millaisia odotuksia blogi oppimisympäristönä herättää sekä mietimme aikaisempia kokemuksia muuttuvista oppimisympäristöistä ja niiden toteutuksista.

Blogi toimii hyvin avoimena oppimisympäristönä. Usein blogi on julkinen ja sille jopa pyritään saamaan ulkopuolisia lukijoita. Blogityöskentely kuitenkin julkisen olemuksensa kautta mahdollistaa keskustelun ja vuorovaikutuksen blogin kirjoittajien ja lukijoiden välillä. Blogi oppimisympäristönä mahdollistaa kysymisen ja kommentoimisen omalla nimellä tai anonyyminä. Tämä laskee kynnystä kysyä ja jopa kritisoida asioita, mikä on hyvä piirre blogissa oppimisympäristönä. Blogin pitäjän näkökulmasta on todennäköisesti mukava odottaa ulkopuolisten kommentteja ja jatkaa keskustelua heidän kanssaan. Ulkopuolisten kommenttien myötä blogin kautta on mahdollista saada erilaisia näkemyksiä ja ajatuksia eri aiheista, joita ei ehkä ilman julkista tuotosta olisi muuten koskaan saanutkaan. Julkinen blogi voi olla siis oppimisympäristönä hyvin avartava ja mahdollistaa ulkopuolisten kommenttien myötä uusia näkökulmia asioihin.

Toisaalta blogin julkisuus mietityttää. Jokainen ei välttämättä halua kirjoittaa julkisesti omia ajatuksiaan. Voi siis olla niin, että hyvä kirjoittaja, pohtija ja ajattelija ei pysty julkisen blogin avulla tuomaan itsestään esiin näitä puolia, vaan suoriutuu huonommin. Toisaalta taas joku, joka jättää aina tehtävät tekemättä tai tekee kaikki kirjoitustyöt huolella, loistaa tällaisessa oppimisympäristössä. Tämän vuoksi on tärkeää käyttää erilaisia oppimisympäristöjä ja -tapoja, jotta jokainen löytää omansa. Kenties jossain vaiheessa voi opettajana olla tilanteessa, jossa jokainen oppilas työstää tehtävän omalla tavallaan.

Koska julkisuus on olennainen osa bogia, koulun ja opettajan tehtävä on tuoda esiin julkisuuden tarkoitus ja merkitys. Mitä blogiin voi kirjoittaa ja mitä ehkä ei kannata kirjoittaa julkiseksi kaikkien luettavaksi? Toisaalta julkisen blogin pitäminen on hyvää harjoitusta siihen, mitä julkisesti kannattaa ja voi julkaista (mukaan lukien sekä kuvat että kirjoitukset). Opettajan on myös hyvä käsitellä lukijan ja kommentoijan roolia. Mitä ja miten on kohteliasta kommentoida tekstin kirjoittajaa kunnioittaen?

Avoin oppimisympäristö, kuten blogi, tekee opettamisesta  ja oppimisesta julkista ja näkyvää. Samalla se luo uusia yhteistyömahdollisuuksia esimerkiksi eri koulujen ja kotien välille. Blogin avulla voidaan helposti tehdä yhteistyötä joko oman paikkakunnan tai eri paikkakunnan koulujen kanssa tai jopa kainsainvälisesti. Sosiaalisten verkostojen luominen yli kaupunkien ja maan rajojen on erittäin antoisa ja rikastuttava tapa oppia. Blogien avulla myös huoltajat voivat seurata, mitä ja miten koulussa opiskellaan.

Luokanopettajaopintoihin kuuluva laaja-alaistava harjoittelu toteutettiin kolmen viikon mittaisena projektiharjoitteluna, jossa harjoiteltiin muuttuvan oppimisympäristömielikuvan toteutusta. Kolmen viikon harjoittelulla oli teema, joka ohjasi opetusta ja oppimista, ylittäen oppiainerajat ja ottaen oppilaat osallisiksi ja huomioon. Annettu teema ohjasi kaikkea tekemistä ja samalla opiskelimme teemaan liittyvää käsitteistöä, yhdistimme teeman oppilaiden omiin arkipäivän kokemuksiin, ratkoimme ongelmia, kokeilimme, tutkimme, yhdistimme teoriaa ja käytäntöä sekä teimme paljon yhteistyötä.